Mitä se on?
Paikallisen sopimisen käsitettä käytetään monessa merkityksessä. Eniten säännöksiä on paikallisesta sopimisesta siinä merkityksessä, että paikallisesti sovitaan työehtosopimuksen pääsäännöstä poikkeamisesta. Se on mahdollista työehtosopimuksessa sovitussa laajuudessa ja työehtosopimuksen sekä lainsäädännön normeja noudattaen. Paikallisena sopimisena voidaan pitää myös yrityskohtaisesta työehtosopimuksesta sopimista. Laajemmassa merkityksessä paikallisella sopimisella tarkoitetaan monia muitakin työpaikalla tehtäviä sopimuksia.
Perinteisesti paikallisella sopimisella tarkoitetaan kunkin alan työehtosopimuksen sallimissa rajoissa tehtyjä sopimuksia. Sovellettava työehtosopimus määrittää siis raamit, joiden puitteissa paikallinen sopimus voidaan tehdä.
Työehtosopimus voi sallia esimerkiksi keskimääräisestä työajasta sopimisen. Kun tätä sopimismahdollisuutta käytetään, on kyse työehtosopimukseen perustuvasta paikallisesta sopimisesta. Se, mistä kaikesta työehtosopimus sallii paikallisen sopimisen, vaihtelee paljon eri työehtosopimusalojen välillä. Paikallisesti ei voida sopia työehtosopimuksen kanssa ristiriidassa olevista ehdoista.
Vuoden 2025 alusta lukien lakeja muutettiin niin, että järjestäytynyt yritys voi tehdä työehtosopimuksen tarkoittaman paikallisen sopimuksen, vaikka yrityksessä ei ole valittu työehtosopimuksen sopijaksi luottamusmiestä. Sopimus voidaan tällöin tehdä luottamusvaltuutetun kanssa, ellei työehtosopimus sisällä määräyksiä luottamusmiehen korvaavaksi sopijaksi. Eräissä tapauksissa paikallinen sopimus voidaan tehdä henkilöstön kanssa yhdessä.
Järjestäytymättömässä yrityksessä, jonka on noudatettava alan yleissitovaa työehtosopimusta, voidaan edellä viitattujen lakimuutosten myötä paikallisesti sopia työehtosopimuksesta poikkeamisesta samassa laajuudessa, kuin järjestäytyneessä yrityksessä. Jos sopimus on työehtosopimuksen mukaan tehtävä luottamusmiehen kanssa, voivat järjestäytymättömät työntekijät valita sopijaksi luottamusvaltuutetun luottamusmiehen rinnalle. Jos työehtosopimuksen sopijaksi edellyttämää luottamusmiestä ei ole, on menettely se, mitä on selostettu edellisen kappaleen lopussa. On tärkeää muistaa, että yleissitovan työehtosopimuksen nojalla järjestäytymättömässä yrityksessä henkilöstön edustajan tai henkilöstön kanssa yhdessä tehty paikallinen sopimus on tehtävä kirjallisesti ja se on kuukauden kuluessa sopimuksen tekemisestä (tai sopimuksen muuttamisesta) toimitettava tiedoksi työsuojeluviranomaiselle. Tämän ilmoituksen laiminlyönnistä voidaan määrätä 1.000–10.000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu.
Valtakunnallisella työehtosopimuksella on voitu poiketa monista työlainsäädännön määräyksistä. Useimmiten tällainen poikkeaminen edellyttää työehtosopimuksen määräyksen mukaan sitä, että asiasta sovitaan paikallisesti. Vuoden 2025 alusta lukien työlainsäädännöstä on voitu poiketa valtakunnallisen työntekijäjärjestön tai sen alayhdistyksen kanssa tehdyllä yrityskohtaisella työehtosopimuksella samassa laajuudessa kuin valtakunnallisella työehtosopimuksella.
On eräitä aloja, kuten kemiallinen ja mekaaninen metsäteollisuus tai IT-palveluja koskevat alat, jotka sallivat varsin vapaasti työehdoista sopimisen työpaikkatasolla, koska niillä ei ole valtakunnallista, yleissitovaa työehtosopimusta. Samoin on henkilöstöryhmiä, joita valtakunnalliset työehtosopimukset eivät välttämättä sido samalla tavalla kuin muuta henkilöstöä. Tämä antaa melko vapaat kädet sopia monista asioista, jos siihen tarvetta ilmenee. Edellä mainituilla aloilla on monessa tapauksessa solmittu yrityskohtaisia työehtosopimuksia.
Jos esimerkiksi vuorotiimi sopii esimiehensä kanssa vuorojen vaihdosta, sijaisuuksista ja vuorokierrosta, syntyy - laajasti ymmärrettynä - paikallinen sopimus. Tällainen sopimus ei saa olla ristiriidassa työehtosopimuksen eikä työlainsäädännön kanssa. Paikallisen sopimisen laajassa merkityksessä voidaan siis katsoa ulottuvan moniin ratkaisuihin, joilla työnantajat ja työntekijät sopivat työelämän pelisäännöistä omassa organisaatiossaan.
Paikallisen sopimuksen tekeminen käytännössä
On luonnollista, ettei yhteen valtakunnalliseen sopimusraamiin saada mahtumaan kaikkia yrityskohtaisia tarpeita. Paikalliset sopimukset liittyvätkin usein tarpeeseen muokata yrityksen omaan toimintaan sopivia työaika- ja palkkarakenteita. Paikallisesti voidaan pyrkiä lisäämään joustavuutta henkilöstön työaikoihin esimerkiksi kiireaikoina. Työaikalaki antaa mahdollisuuksia tähän, kunhan myös alan mahdolliset työehtosopimusmääräykset huomioidaan.
Paikallista sopimista voidaan hyödyntää myös yrityksen taloudellisen tilanteen heikentyessä sopimalla henkilöstömenojen sopeuttamisista, lomautuksista ja muutosneuvottelujen läpiviennistä. Toisaalta paikallisesti voidaan sopia myös asioista, joista yleensä ei ole määräyksiä työlaeissa, työehtosopimuksissa tai työsopimuksissa, kuten esimerkiksi etätyöstä ja työhyvinvointikysymyksistä.
Kaikissa edellä mainituissa tilanteissa sopimisen ytimenä on win-win asetelma. Tarkoitus on, että sopimalla paikallisesti päästään pidemmällä tai lyhyemmällä aikavälillä sekä yritystä, että henkilöstöä hyödyttävään tulokseen.
Paikallinen sopiminen prosessina
1. Ensimmäiseksi pitää tunnistaa paikallisen sopimisen tarve.
2. Seuraavaksi on syytä selvittää, onko havaitun tarpeen mukainen sopiminen oikeudellisesti mahdollista ja onko kysymys työehtosopimuksesta poikkeamisesta vai muusta paikallisesta sopimisesta.
3. Kolmanneksi on selvitettävä, keitä sopimus koskee ja kenen kanssa asiasta pitäisi sopia. Jos sopijaksi on enemmän kuin yksi vaihtoehto, pitää päättää, kenen kanssa asiasta sovitaan.
4. Osapuolet voivat neuvottelujen alussa esittää tavoitteelliset idearatkaisunsa neuvottelujen pohjaksi.
5. Neuvottelut aloitetaan asioista, joista osapuolten välillä on yhteisiä näkemyksiä. Niistä voidaan sopia, vaikka vaikeammista kysymyksistä ei olisi päästykään yksimielisyyteen. Tämän jälkeen siirrytään haastavampiin kysymyksiin. Vaikeimmat, suurempia uhrauksia vaativat kysymykset, on hyödyllistä käsitellä vasta viimeiseksi.
6. Neuvotteluosapuolet käyttävät yhteisiä laskelmia tai tilastoja erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen löytämiseksi.
7. Kun asiasta on päästy sopimukseen, sen toteuttamisesta voidaan tarvittaessa sopia ensin määräajaksi (koeluontoisuus) tai tehdä sopimus toistaiseksi voimassa olevana.
8. Määräajan umpeuduttua sopimus voidaan uusia joko toistaiseksi voimassa olevaksi tai uudeksi määräajaksi.
9. Toistaiseksi voimassa olevaan sopimukseen kirjataan sen irtisanomisaika, joka yleensä on kolme kuukautta. Näistä on määräyksiä työehtosopimuksissa. Jos työehtosopimusta ei ole, irtisanomisajasta sovitaan erikseen.
Paikallinen sopiminen edellyttää onnistuakseen työelämän pelisääntöjen tuntemusta. Siinäkin tapauksessa, että säännökset tai määräykset eivät välttämättä vaadi kirjallista sopimusta, on sovitut asiat syytä kirjata.
Mikäli paikallinen sopiminen onnistuu ja osapuolten yhteinen etu saadaan kirjattua, ratkaisu lisää henkilöstön sitoutumista yritykseen. Tähän tarkoitukseen päästään, jos ratkaisu on tasapainoinen ja siinä on huomioitu myös se, miten sopimuksesta voidaan hallitusti irtaantua olosuhteiden muuttuessa.
Vaikka sopimusta ei saataisikaan aikaan, saattaa prosessi jo sellaisenaan lisätä yhteistä ymmärrystä yrityksen tilanteesta ja henkilöstön näkemyksistä. Parhaimmillaan tämä luo perustan myöhemmälle, avoimelle ja kaikkia hyödyttävälle keskustelukulttuurille.
LexAuctor Oy on apunanne kaikissa paikalliseen sopimiseen liittyvissä kysymyksissä.